Repsu.

Melkeen viis viikkoa vahvana ja kaikki meni ku rasvattu.
Sit se tapahtu.
Ensin eilen illalla otin palan kanankoivesta. Sitte toisen. Sit söin siitä kaikki lihat mitä irti sain. Tuntu, kun ei ois pystyny pysäyttää itteesä.

Tänää maistoin töissä piirakkaa puolisen teelusikallista. Maistoin uudestaan. Ja vielä uudestaan.
Olo alko olla paska. Painostava. Semmonen, et tuntu kun millään ei sillä hetkellä olis väliä.
Pääsin töistä ja marssin kauppaan. Ostin jäätelöä ja croissantteja.
Tiesin koko ajan et teen väärin ja mun ei pitäs. Mut tein silti. Aloin miettiä jo ennen kun edes söin, että olo on ollu kyllä vähän turvonnu, että liekkö alkaa hormoonitoiminta käynnistyä muutaman kuukauden jumituksen jälkeen.
Koska tiettyyn aikaan kuusta mä söisin seinistä rappauksetkin jos irti sais.
Tää oli just semmonen olo.

Lapoin jäätelöä suuhuni ja ajattelin, et ehkä tää ei haittaa paljoo. Paino ehkä nousee muutaman sata grammaa ja sit jatkan taas mihin jäin.
Toivottavasti se käy niin helposti.
En kyllä tiedä mitä tämmösissä tilanteissa pitäs tehä. Hankkia porttikielto kauppaan? Pyytää käsiraudat ja sitoa ittesä johki kädet selän takana?
Tiedän toki senkin, et nää kuuluu tähän matkaan. Tää ei oo aina helppoa. Kaikki vaikuttaa. Mut silti sitä on niin pettyny itteensä. Pitäs olla vahva ja pystyä olemaa horjumaton.
Oonhan mä niin nähny nää lipsumiset jotka on lopulta päätyny siihe, et paino on taas noussu ja oon luovuttanu.
Millon sitä oppis?