Ne heikot hetket ja sudenkuopat.

Argh! Tää viikonloppu on ollu vaikeempi, kun aikasemmat. Selkeesti kun mulle iskee tylsyys, niin samalla hetkellä mua alkaa syötättää. Ja aina ei vaan huvita tehä yhtään mitään. Sit siinä vaan taistelet ittes kanssa että tekeepäs mieli, eipäs tee, tekeepäs.. No **ttu juo vettä!
Kuka senki on keksiny et vesi auttaa nälkään?! Haloo. Mulla tulee ainaki enempi vaan nälkä.
Mutta siis, kun huomisesta oon selvinny, niin tulee kolme viikkoa täyteen Cambridgeilyä paastotasolla. Viikko tästä päivästä niin saisin siirtyä 1+:lle, eli saisin syödä 200kcal kolmen ateriakorvikkeen lisäksi. Siis kasviksia ja proteiinia.
Mut oon alkanu miettiä et raaskiikona sitä vielä.. Mut kahtotaan.
Eilen olin kummityttöni seurana muutamia tunteja ja leivottiin muffinsseja. Siis hirveen fiksua tässä tilanteessa kun et saa syödä kun kynsiä. Mutta mä selvisin siitä kuin mies. En maistanu, en lipassu, tein vaan ja katoin kun toinen söi. Aika saavutus kyllä.
Silleen on kyllä huippukiva kun nyt tätä ankeeta matkaa hoikempaan vartaloon taittaa mun kanssa pari ystävää, niin voi yhdessä sitten kirota sitä kuinka ois niin ihana vetää mättöä ja kaikkea herkkua, mutta sitten tsempataan toisiamme ja päätetään aina uudestaan, että tästä kyllä selvitään!
Ehkä ajan kanssa ei enää edes tee mieli rasvaa ja sokeria.